Talvinen Idaho hurmasi

Teksti ja kuvat: Kea Soza

Kartalla erikoisen mallinen Idaho on monelle matkailijalle lähinnä läpikulkumatkalla ohitettava etäinen paikka. Harva tietää kuitenkaan, että Idaho on mitä monipuolisin matkakohde etenkin niille, jotka nauttivat autolla matkustamisesta.

Idahossa on idyllisten pikkukaupunkien lisäksi vuoria, metsää, preeriaa, vesiputouksia ja vulkaanista maaperää. Osavaltio on historiallisesti merkittävä, sillä sen halki kuuluisaa Oregon Trailia pitkin kulkivat 1800-luvulla lukemattomat uudisraivaajien vankkurit matkalla kohti länsirannikkoa ja parempaa elämää.

Olen vieraillut Idahossa viitisen kertaa, yleensä kesäisin. Viime talvena pääsin vihdoin näkemään tämän maailmankolkan myös lumiseen aikaan ja talvisista Idahon maisemista tulikin heti suosikkejani.

Maisemat kohdallaan, turistimassat puuttuvat
Talvinen automatka halki lähes koko Idahon oli maisemiltaan huikaiseva. Menomatkalla ajoimme Oregonin ja Washingtonin halki kohti Pohjois-Idahoa, eli niin kutsuttua panhandlea. Coeur d’Alenen ympäristössä olin käynyt muutaman kerran aiemminkin, mutta vasta kaarrettuamme Montanan kautta Idahon itäpuolelle Grand Tetonin kansallispuiston toiselle puolen, ymmärsin kuinka uskomattoman hienoja maisemia Idahostakin löytyy. Yleensä haluan matkustaa Yhdysvalloissa syrjäisemmille seuduille. Sinne minne harva turisti eksyy matkoillaan. Paikkoihin, joissa maisemat ovat kohdallaan, mutta suuret turistimassat loistavat poissaolollaan.

Vuorimaisemien jälkeen ajoimme kohti Twin Fallsin lähellä sijaitsevia Shoshone Falls -vesiputouksia, jotka tekivät suuren vaikutuksen. Täälläkään eivät tungokset päätä huimanneet, vain muutama paikallinen matkailuautoilija tuli kapeilla teillä vastaan.

Twin Fallsista jatkoimme matkaa kuuluisan Oregon Trailin reittiä seuraten kohti osavaltion pääkaupunkia Boisea, jossa vietimme muutaman päivän paikallisten ystävien luona. Idaho on tunnettu maankuuluista perunoistaan ja kävimme kaupungin keskustan Boise Fry Companyssa nauttimassa herkullisia ranskalaisia perunoita. Ne valmistetaan paikan päällä alusta asti lähes kymmenestä eri perunalajikkeesta, kaikki eri tavalla leikattuina. Hampurilaiset ovat kerrankin ranskalaisten lisuke, eikä toisinpäin. Kastikebaarista sai valita lukuisista eri majoneeseista ja ketsupeista. Omaksi suosikiksini nousivat sinertävät Purpleperunat
mustikkaketsupilla.

Yhden iltapäivän vietimme Bogus Basinin vuoristossa, jossa olisi päässyt laskettelemaankin. Alue on kaupunkilaisten ulkoilmaparatiisi vain parinkymmenen mailin päässä Boisesta. Haikein mielin lähdimme Boisesta takaisin kohti Oregonia. Haluaisin vielä palata tutkimaan Idahon lukuisia kuumia lähteitä niin, että kaikki pienemmätkin tiet olisivat kesäkaudella auki ja pääsisin telttailemaan Idahon metsiin.

Lue SAM Magazine 3/17-numerossa julkaistu artikkeli kokonaisuudessaan klikkaamalla tästä (pdf).