Pilvenpiirtäjiltä landelle

Teksti ja kuvat: Tommi A. Vuorenmaa

Maailman ensimmäiset rautakehikkoiset pilvenpiirtäjät nousivat Chicagoon 1880-luvulla brittiläisen teknologian avittamana. Eräs mahtavimmista Art Deco -tyylisistä pilvenpiirtäjistä valmistui Chicago Board of Tradelle (CBOT), joka yhdessä Chicago Mercantile Exchangen (CME) kanssa on johdannaissopimuspörssien pioneeri. Eikä Chicagon teknologinen pioneerihenki ole nääntymässä: nykyään Chicago tunnetaan ultranopean (automatisoidun) kaupankäynnin firmoista, kuten Virtu Financialista.

Mutta pilvenpiirtäjistä jäyhimmillä on viime vuosina vihmonut kylmästi; perinteinen rahoitusala on elänyt murrosta pari vuosikymmentä. Windy Cityssä on vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa irtosanottu tuhansia ihmisiä uusien virtuoosimaisten tietokoneiden tieltä. Tietokonealgoritmien luomat arvet olivat näkyvillä vieraillessani CBOT:ssa vuonna 2014; poissa olivat olkapäidensä yli huutavat rääväsuiset meklarit. Heidän paikkansa olivat ottaneet konesaleissa viileästi kauppaa käyvät tietokoneet.

Toukokuussa 2017 laskeudun jo ties monetta kertaa Chicagon O’Hare-lentokentälle – pääosin tietokoneavusteisesti, aivan kuten pörssikaupankäyntikin. Saavun jälleen puhumaan finanssiteknologioista vuosittaiseen ”The Trading  Show” -konferenssiin. Tällä kertaa odotan kuitenkin erityisellä innokkuudella ystäväni Paulin tapaamista maaseudulla. Tutustuin Pauliin alun perin vuonna 2013 konferenssissa Kolumbian Cartagenassa. Vielä tuolloin hän edusti tyypillistä ”rahoitusalan pilvenpiirtäjää”.

Koukkaan Wisconsinin osavaltiossa sijaitsevalle Lake Genevalle ”Illinoisin ihmeenä” mainostetun Starved Rock State Parkin kautta Route 66:sta myötäillen. Starved Rock sijaitsee 200 kilometrin päässä Lake Genevalta etelään, 150 kilometriä Chicagosta kaakkoon ja reilun parin tunnin ajomatkan päässä ruuhkaisesta Chicagosta. Starved Rockin kauneus yllättää positiivisesti, vaikka ehdin jo epäillä ylimääräisen koukkauksen järkeä; keidasmaisiin kanjoneihin ja Catskills-tyylisiin vesiputouksiin ei uskoisi heti törmäävänsä preerialla!

Alun perin 8000 eKr. intiaanien asuttaman Starved Rockin kartoittivat 1600-luvun lopulla ranskalaiset tutkimusmatkailijat seilatessaan Illinois-jokea Lake Michiganille. Marquetten ja Jolien vanavedessä aluetta asuttivat sittemmin muun muassa ottawa-intiaanit. Legendan mukaan 1760-luvulla kilpailevan illinois-heimon johtaja puukotti ottawan johtajaa, Pontiacia, kohtalokkain seurauksin: kostoa peläten, illinoisilaiset pakenivat korkean kivisen jyrkänteen laelle, jonne he saarrettuina nääntyivät lopulta nälkään.

Chicagon häly ja tietokonealgoritmit väistyvät yhä etäämmäs ajaessani illansuussa pikkuteitä pitkin Lake Genevan kylää kohti. Punertavassa alkukesän illassa laajalle levittäytyvät näkymät ja peltojen tuoksu ujuttautuvat hypnotisoiden autoon avonaisesta ikkunasta. Täällä ei olekaan tylsä ajaa, päinvastoin – avarat maisemat ovat balsamia työstressille. Pakotan itseni tiedostamaan, että eräs maailman arvopaperikaupankäynnin navoista todella sijaitsee tästä vain hetken verran itään.

Saavun yön tunteina Lake Genevaan voimakkaan ukkosmyrskyn säestyksellä. Järvi näyttää salamien valossa maagiselta. Tälle seudulle voin kuvitella helposti Chicagon yläluokan pakenevan halutessaan irtiottoa tiukasta cityrytmistä. Pääkatua värittävät kalliilta näyttävät kahvilat ja antiikkiliikkeet, mistä juontuu mieleeni New York Cityyn laskevan Hudson-joen ylävirralla sijaitsevat charmantit kylät, kuten Saratoga Springs. Majoittaudun yksinkertaiseen motelliin, varhain aamulla suuntaan Paulin maatilalle.

Ilman GPS-koordinaatteja ja älykännykkää Paulin maatilaa olisi hankala löytää – pienen pieni tie matelee kukkulan taakse kuin aarteen taakseen kätkien. Kaarran autolla farmin pihaan ja astun ulos. Navakka tuuli lyö lempeästi kasvoilleni. Paulin kännykkä ei vastaa, mutta minua vastaanottamaan tullut Paulin vaimo vakuuttaa hänen saapuvan aivan kohta. Vartin päästä paiskaamme kättä. Viimeksi tapasimme Chicagossa viiden tähden pilvenpiirtäjähotellin kattoterassilla. Ajat ovat muuttuneet.

Lue SAM Magazine 1/18-numerossa julkaistu artikkeli kokonaisuudessaan klikkaamalla tästä (pdf).