Opiskelijavaihto on parasta kansainvälisyyskasvatusta

Teksti: Tapani Kaskeala

ASTUIN M/S Seven Seas-laivaan Rotterdamissa kesällä 1966 suuntana New York. Olin 18-vuotias vaihto-oppilas ja lähdössä ensimmäiselle Amerikan-matkalleni sekä toiselle ulkomaanmatkalleni. Ruotsissa olin käynyt aiemmin.

Osasin tuskin arvata tuolloin, että tulisin asumaan Yhdysvalloissa viisi kertaa seuraavien 50 vuoden aikana. Tai että asuisin seitsemässä ja kävisin lähes sadassa maassa elämäni aikana.

Vaihto-oppilasvuosi mullisti elämäni ja antoi sille suunnan. Matka Yhdysvaltoihin oli 1960-luvulla vielä varsin harvinaista. Olin ensimmäinen vaihto-oppilas suomalaisen kouluni historiassa. Vuosi Amerikassa avarsi maailmaani ja pohjusti kansainvälistä työuraani. Olen edelleen kiitollinen vanhemmilleni minulle avautuneesta mahdollisuudesta. Vaihto-oppilasvuosi on ollut jälkeenpäin arvioituna elämäni paras vuosi.

Kävin amerikkalaista high schoolia Philadelphian kupeessa. Koska olin aloittanut kouluni Suomessa normaalia nuorempana, minulla oli jo suomalainen ylioppilastutkinto. Niinpä saatoin amerikkalaisessa koulussani keskittyä aineisiin, joita suomalainen koulu ei ollut tarjonnut. Näitä olivat muun muassa kansantaloustiede, valtio-oppi, englannin kirjallisuushistoria ja kirjoittaminen, puhetaito sekä ranskan kieli. Kaikista näistä on minulle ollut suurta hyötyä myöhemmissä vaiheissa.

Akateemisia oppeja ja parantunutta kielitaitoa tärkeämpi hyöty vaihto-oppilasvuodesta tuli kuitenkin kulttuurillisen avartumisen, kasvaneen itsetunnon ja sosiaalisten valmiuksien kehittymisen kautta. Ujosta suomalaispojasta muovautui ekstrovertti, uusista kulttuureista kiinnostunut ja niitä uteliaisuudella tarkasteleva nuori mies. Vaihto-oppilastoiminta ja opiskelijavaihto ovatkin mielestäni parasta kansainvälisyyskasvatusta, mitä nuorille on tarjolla.

Lue Tapani Kaskealan kolumni kokonaisuudessaan tästä (pdf).