Minun Amerikkani: Siiri Nousiainen

Minun Amerikkani-palstalla esitellään SAM-jäsenien omakohtaisia Amerikka-tarinoita.

Olin ehkä 14-vuotias, kun kuulin ensimmäistä kertaa kalifornialaisen rock-bändin The Doorsin musiikkia. Amerikkalaisen rockin ilmaisuvoima ja musiikissa soiva vapaus ja rohkeus veivät mukanaan, ja viidentoista vuoden jälkeen näin kolmekymppisenä suosikkibändini tulevat edelleen Yhdysvalloista.

Teini-ikäisenä aloin myös haaveilla klassisen road tripin tekemisestä Yhdysvalloissa. Vuonna 2017 pääsin toteuttamaan haaveeni, kun matkustin kahden ystäväni kanssa itärannikolta länsirannikolle vuokra-autolla.

Unelmien automatka
Noin viiden viikon automatkalla näimme Yhdysvaltain monet kasvot. Ystäväni, joilla oli hieman pidemmät kesälomat, matkustivat New Yorkista Washington D.C.:n, Nashvillen ja Memphisin kautta New Orleansiin, missä itse tulin mukaan matkalle. New Orleansissa pääsimme jazz-tunnelmaan kaupungin ranskalaiskorttelissa, ja vierailulla sokeriruokoplantaasille orjuuden surullinen historia muuttui mielikuvista todeksi.

Ajelimme Teksasin läpi Dallasiin, missä Kennedyn salamurhaa käsittelevä museo vaikutti ja kosketti meitä kaikkia, ja tämän jälkeen jatkoimme matkaamme Arizonaan Grand Canyonille. Yövyimme pienessä Williamsin kaupungissa noin tunnin ajomatkan päässä kanjonilta. Grand Canyon oli koko matkan vaikuttavin kokemus, jota on vaikea kuvailla sanoin. Sinne on päästävä uudestaan.

Las Vegasista erityisesti mieleen jäivät kasinoiden kortinjakajat, joiden kanssa vaihdoimme muutamia sanoja pelin lomassa. Monet hämmästelivät, kuinka kaukaa tulimme ja kuinka meillä oli varaa niin pitkään ja kalliiseen matkaan, olimmehan koulutuksestamme ja työuristamme päätellen ihan tavallista keskiluokkaa.

Tähän hämmästelyyn törmäsimme useassa muussakin paikassa. Ymmärsimme, kuinka etuoikeutettuja olimme, kun saatoimme tehdä sellaisen unelmien matkan. Samaan aikaan olin surullinen niiden paikallisten puolesta, jotka matalapalkka-aloilla yrittivät elättää perheensä ja maksaa laskunsa. Yhdysvallat on rakennettu jaloille periaatteille, mutta syvä eriarvoisuus ja yhteiskunnan paikoittainen epäreiluus tuntuvat vesittävän monet hyvät tarkoitukset.

Loppumatkasta tutuksi tulivat Kalifornian legendaarinen Highway 1, Los Angelesin vapaamielinen Venice Beach ja Hollywoodin maagisuus ja toisaalta keinotekoisuus. Rannikon pikkukaupungin tunnelmaa pääsimme aistimaan ihanassa Montereyssä ennen kuin päätimme matkamme San Franciscoon. Ihan matkamme viimeisinä päivinä kävimme vielä San Franciscon upeissa punapuumetsissä ihmettelemässä luonnon voimaa.

Tuon pitkän road tripin jälkeen matkustin kaupunkilomalle New Yorkiin vuonna 2018, ja hinku Yhdysvaltoihin matkustamiseen on edelleen kova. Matkoiltani mieleen on jäänyt joka puolella liehuvat Yhdysvaltain liput. Suomen kontrolloitujen liputuspäivien vinkkelistä lippujen jatkuva esillä pitäminen tuntui aluksi vieraalta ja erikoiselta, mutta siinä on myös tiettyä juhlavuuden tuntua. Matkoillani olen oppinut, että Yhdysvallat ei ole monille amerikkalaisille valtiona arkinen tai yhdentekevä, vaan maalla ja sen symbolina valtion lipulla on ihan erityinen paikka monien amerikkalaisten sydämissä.

Yhteinen kiinnostus ja innostus
Lähdin mukaan Suomi–Amerikka-yhdistystoimintaan vuoden 2017 lopulla ja toiminnan paras anti on ollut ehdottomasti kohtaamiset Yhdysvalloista kiinnostuneiden ihmisten kanssa. On ollut todella kiehtovaa ja inspiroivaa kuulla ihmisten tarinoita esimerkiksi Yhdysvalloissa asumisesta ja työskentelemisestä tai kaukaisista sukulaisista, jotka ovat vuosikymmeniä sitten lähteneet siirtolaisina ”valloittamaan” uutta mannerta. Siihenhän tämän toiminnan ydin tiivistyy: keskustelun aluksi ei tarvitse selittää, miksi ihmeessä sitä on niin kiinnostunut Yhdysvalloista. Toiminnassa mukana olevat jakavat tuon saman kiinnostuksen ja innostuksen.

Juttu on julkaistu SAM Magazine 1/2021-numerossa helmikuussa 2021.

Siiri Nousiainen aloitti jäsenmäärältään suurimman Suomi-Amerikka yhdistyksen, SAM Helsingin, puheenjohtajana vuoden 2021 alussa. Nousiainen on ollut myös SAM:n liittohallituksen jäsen vuodesta 2019.