Donald Trump, Joe Biden ja kunnioituksen askelmerkit

Teksti: VILLE SINKKONEN, kuva: ISTOCK BY GETTYIMAGES

Kunnioitus (engl. respect) on arkinen, mutta samalla monimerkityksinen termi, joka on esiintynyt sekä presidentti Donald Trumpin että hänen vastaehdokkaansa Joe Bidenin ulko- ja turvallisuuspoliittisissa puheissa.

Presidenttiehdokkaat ovat kuitenkin erimielisiä siitä, mitä kunnioitus tarkoittaa, mistä lähteistä se kumpuaa ja miten Yhdysvaltojen tulisi kunnioitusta kansainvälisellä areenalla hankkia. Näiden eriävien kunnioituskäsitysten kautta on mahdollista tarkastella Trumpin ja Bidenin ulkopolitiikkojen eroja sekä pohtia USA:n kansainvälispoliittisen roolin tulevaisuutta syksyn 2020 presidentinvaalien jälkeen.

Trumpin teesinä valtaresurssit ja voitokas maine
Yksinkertaisimmillaan kunnioitus on tunnustusta tai huomiota, jota henkilö tai toimija odottaa saavansa toiselta henkilöltä tai toimijalta. Kunnioitus syntyy sosiaalisissa suhteissa, ja ilmenee tyypillisimmin puheista tai teoista. Se on myös sidoksissa kunkin suhteen erityispiirteisiin. Tilanteesta riippuen kunnioitus voi kummuta korkeasta asemasta eli statuksesta, arvoista, saavutuksista sekä fyysisistä ja henkisistä ominaisuuksista.

Perinteisesti odotamme toisten myös kunnioittavan esimerkiksi näkemyksiämme, tarpeitamme ja oikeuksiamme. Kansainvälisessä politiikassa kunnioitusta voivat herättää esimerkiksi sotilaalliset ja taloudelliset valtaresurssit, merkillepantavat saavutukset, luotettava maine sekä hyveelliset arvot.

Donald Trump on koko julkisen uransa suhtautunut pakkomielteisesti statuskysymyksiin, oli kyse sitten bisneksistä tai yksityiselämästä. Ulkopoliittisissa ulostuloissaan hän on vuosikymmeniä penännyt kunnioituksen merkitystä ja valitellut Yhdysvaltojen kroonista kunnioituspulaa. Maata eivät ole kunnioittaneet turvatakuilla vapaamatkustavat, epäreilua kauppapolitiikkaa harjoittavat liittolaiset Euroopassa ja Aasiassa, maata pilkkanaan pitävät ”roistovaltiot” kuten Iran ja Pohjois-Korea, saati kansainvälisiä sopimuksia ja järjestöjä omiin tarkoitusperiinsä hyödyntävät suurvaltakilpailijat Kiina ja Venäjä. Myös Trumpin lanseeraamat poliittiset iskulauseet ”Make America Great Again” ja ”America First” huokuvat tunnustuksen kaipuuta.

Trumpille kunnioitus kumpuaa ensisijaisesti kahdesta lähteestä: valtaresursseista ja voitokkaasta maineesta. Yhtäältä Valkoisen talon isännälle kunnioituksen takeena näyttäisivät olevan sotilaallinen ja taloudellinen mahti, joita hän on vannonut pönkittävänsä puolustusinvestoinneilla ja vahvistamalla kotimaista tuotantoa ja teollisuutta.

Logiikka on yksinkertainen: muut valtiot eivät voi sivuuttaa ”maailman mahtavinta sotilaskoneistoa” tai ”historian suurinta taloutta” vaan heidän on pakko tunnustaa Yhdysvaltojen ylivertaisuus ja jopa pelätä sitä. Toisaalta Trump näkee kansainvälisen järjestelmän kahdenvälisistä suhteista koostuvana kilpakenttänä, jolla kunnioitusta saa voittamalla toisten valtioiden kustannuksella, keinoja kaihtamatta.

Yhdysvallat onkin Trumpin kaudella turvautunut aiempaa enemmän sanallisiin uhkauksiin sekä taloudellisiin pakkokeinoihin kuten tulleihin ja pakotteisiin, eivätkä näiltä toimilta ole säästyneet edes perinteiset liittolaiset, suurvaltahaastajista puhumattakaan. Kun Trump kehuu muiden valtioiden lopultakin kunnioittavan Yhdysvaltoja, hän viittaa yleensä sekä liittolaisten haluun maksaa lisää Yhdysvaltojen turvatakuista että neuvottelemiinsa ”kauniisiin” kauppasopimuksiin Kanadan ja Meksikon sekä Kiinan kanssa. Kunnioitus ilmenee transaktioissa, joista USA – ainakin Trumpin mielestä – ”nettoaa” muita enemmän.

Biden uskoo luotettavaan maineeseen ja yhteisiin arvoihin
Trumpin vastaehdokas Joe Biden on puolestaan määritellyt tavoitteikseen rakentaa uudelleen Yhdysvaltojen ”kunnioitetun johtajuuden” (respected leadership) kansainvälisessä järjestelmässä. Biden näkee Trumpin rapauttaneen maan kansainvälistä asemaa kyseenalaistamalla USA:n sitoutumista liittolaisten puolustukseen, pystyttämällä tuontitulleja, irtautumalla kansainvälisistä sitoumuksista sekä jättämällä arvot taka-alalle ulkopolitiikassaan. Bidenin mukaan nämä toimet ovat lisäksi hyödyttäneet USA:n autoritaarisia suurvaltakilpailijoita Kiinaa ja Venäjää sekä vaikeuttaneet entisestään esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja pandemioiden vastaista taistelua.

Bidenin ehdottama korjausliike koostuu Yhdysvaltojen paluusta aktiivisen diplomatian ja monenvälisyyden tielle sekä ”vapaalle maailmalle” tärkeiden arvojen puolustajaksi. Tässä yhtälössä kunnioitus palautuu paitsi teoilla – USA palaisi Pariisin ilmastosopimuksen, Iranin ydinsopimuksen ja WHO:n piiriin – myös uskottavan ja hyveellisen johtajuusroolin omaksumalla.

Pyrkimyksenä ei siis olisi voittojen ja ”parempien diilien” saavuttaminen vaan globaaliongelmien ratkaiseminen ja autoritarismin haastaminen yhteistyössä liberaalit ja demokraattiset arvot omaavien liittolaisten ja kumppaneiden kanssa…

Lue SAM Magazine 3/2020 julkaistu Ville Sinkkosen artikkeli kokonaisuudessaan klikkaamalla tästä (pdf).