Historia

Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton perustaminen ja juuret

Perustamiskokouksen pöytäkirja on päivitetty 1.7.1943. Pöytäkirjan mukaan kokouksen puheenjohja tri Ensio Hiitonen lausui seuraavaa:

”Hallitus ja eduskunta ovat moneen kertaan panostaneet hyvien suhteiden säilymisen tärkeyttä Amerikkaan, mikä oli herättänyt vastakaikua laajoissa kansalaispiireissä. Jotta tämä ajatus saisi sopivan ilmenemismuodon oli pidetty tarpeellisena perustaa yhdistys, jonka tehtävänä olisi sopivin keinoin lähentää molemmat kansalaiset toisiinsa.”

Ote ensimmäisestä toimintakertomuksesta:

”Perussyy Suomi-Amerikka –yhdistyksen perustamiseen ja myöhemmin toimintaan pohjaa Suomen ja Yhdysvaltojen perinteisesti läheisiin suhteisiin. Suomi on lukuisin verisitein sitoutunut Yhdysvaltoihin. (…) Amerikkaan lähteneitä siirtolaisia on erityisesti lämmittänyt ajatus, että Amerikka on vapauden, demokratian ja suurten mahdollisuuksien maa. Näistä syistä johtuen monet sellaiset isänmaanystävät, jotka tsaarinvallan aikaan joutuivat vaikeuksiin, päättivät muuttaa juuri Yhdysvaltoihin. Kun nyt vallitsevan maailmanpalon ja muuttuneiden olosuhteiden vuoksi Suomen ja Amerikan virallisia suhteita ei ole voitu hoitaa entiseen tapaan (…), syntyi Suomi-Amerikka –yhdistys spontaanina mielipiteenilmaisuna, osoittamaan Suomen kansan elävää toivetta säilyttää suhteet lännen suureen demokratiaan niin hyvinä kuin mahdollista. Missä toimintaa on rajoitettu viralliselta taholta, siellä sen sijasta on yksityinen kansalaistoiminta astunut esiin näyttääkseen, että Suomen kansaa elähdyttää vilpitön pyrkimys elää rauhassa ja ystävällisissä suhteissa suureen amerikkalaisen tasavallan kanssa.”

Vuoden 1944 toimintakertomuksesta näkee, että perustamisvuosi, ei mennyt ilman hankaluuksia.

”Yhdistyshän oli v. 1943 perustettu ainoana ulkoisena todistuksena maassa laajoissa piireissä vallitsevasta halusta ylläpitää suhteita Yhtyneisiin Kansakuntiin. Yhdistyksen toimintaa haittasi kuitenkin alusta alkaen hyvin suuressa määrin viralliselta taholta tuleva painostus ja täysin kielteinen asenne yhdistyksen julkisiin esiintymisiin nähden.”

Sekä Suomen asema pitkäaikaisena Amerikka ystävänä, että hyvät välit Yhdistyneisiin Kansakuntiin kokivat sodan aikana kovia kolauksia. Suomihan oli Saksan liittolainen, Saksa puolestaan oli sodassa Yhdysvaltojen kanssa. Suomen ulkoministerinä toiminut saksalaismielinen Rolf Witting hiersi pahasti Suomen ja USA:n välisiä suhteita ja hänen tilalleen valittiin 5.3.1943 anglofiili, Suomen Höyrylaivaosakeyhtiön toimitusjohtaja Henrik Ramsay, joka oli Mannerheimin ystävä. Ensimmäisessä puheessaan uusi ulkoministeri korosti hyvien suhteiden merkitystä Yhdysvaltoihin. Vasta Ramseyn myötä Suomalais-Amerikkalainen yhdistys oli mahdollista perustaa. Perustaminen noteerattiin laajalti kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin lehdissä. Se oli etusivun uutinen Dagens Nyheterissä, ja muutkin kansainväliset lehdet kirjoittivat tapauksesta pitäen sitä merkittävänä ulkopoliittisena kannanottona. Sitähän se tietysti olikin. Ulkoministeri Ramsey ilmaisi tyytyväisyytensä samalla toivoen, ettei toiminta kuitenkaan olisi aktiivista, jottei Saksaa ärsytettäisi enempää. Mannerheim ilmoitti olevansa samalla kannalla. Saksassa asianhoitajamme kutsuttiin kahdesti tiukkaan puhutteluun yhdistyksen perustamisen johdosta. Presidentti Ryti solmi Ribbentrop –sopimuksen 26.6.1944, joka takasi Saksan aseavun Suomelle. USA katkaisi kokonaan diplomaattisuhteet Suomeen. Ryti erosi 1.8. presidentin tehtävistä, uuden presidentin Mannerheimin johdolla Ribbentrop- sopimuksesta irtisanouduttiin 24.8. Välirauha Neuvostoliiton kanssa solmittiin 4.9.1944 ja aseleposopimus 19.9.1944.

Vuoden 1944 toimintakertomuksesta:

”Toimintavuoden aikana tapahtunut Suomen ja Yhdysvaltojen välisten virallisten suhteiden lopullinen katkeaminen ns. Ribbentrop –sopimuksen seurauksena rajoitti yhä yhdistyksen toimintaa mutta samaan aikaan kuitenkin yhdistyksen jäsenmäärä jatkuvasti kasvoi. Painostus, jota tänä aikana harjoitettiin yhdistystä kohtaan, kohdistui mm. henkilökohtaisesti yhdistyksen toimihenkilöihin. Aselevon ja välirauhan solmiminen oli omiaan nopeassa tahdissa muuttamaan olosuhteet maassa monessakin suhteessa. Välirauhan solmimista ei seurannut diplomaattisten suhteitten palauttaminen ennalleen Suomen ja Yhdysvaltojen välillä, kertomusvuoden loppuun mennessä. Kuitenkin Suomalais-Amerikkalaisen yhdistyksen kohdalla rauhanomaisiin oloihin palauttaminen ilmeni heti kasvavana toimeliaisuutena.”

Teksti: Minna Lehtipuu